Stressireaktio on tapahtuma, jossa aistien tai ajatusten kautta tuleva informaatio eli stressitekijä aktivoi autonomisen hermoston (välitön ja lyhytaikainen reaktio) ja hormonijärjestelmän (hitaampi ja pitkäkestoisempi reaktio). Stressireaktio ei kuitenkaan ole ”on/off” -tila. Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Näiden kahden hermoston aktiivisuus vaihtelee jatkuvasti riippuen ihmisen toiminnasta, ajatuksista ja siitä, millaisia tilanteita hän kohtaa. Silti niiden välillä vallitsee tasapaino. Kun sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy merkittävästi, hermostojen välinen tasapaino muuttuu ja stressireaktio käynnistyy. Stressihormoneja, kuten kortisoli, norepinefriini ja epinefriini, on elimistössämme jatkuvasti ja niitä säätelevät toiminnot pitävät hormonitasapainoa yllä. Sympaattisen hermoston voimakkaan aktivoitumisen lisäksi myös stressihormonien merkittävä lisääntyminen muuttaa tasapainoa ja saa aikaan stressireaktion.
Mitä stressireaktiossa tapahtuu?
Stressireaktio käynnistyy, kun jokin ulkoinen tai sisäinen stressitekijä aktivoi aivojen autonomisista toiminnoista vastaavassa limbisessä järjestelmässä amygdalan eli mantelitumakkeen. Tämä tunnetilojen käsittelyyn erikoistunut tumake aktivoituu erityisesti negatiivisiksi tulkituista ja uhkaavista tekijöistä. Tästä seuraa hypotalamuksen aktivoituminen, joka puolestaan aktivoi aivorungon kautta sympaattisen hermoston ja aivolisäkkeen kautta lisämunuaisten hormonituotantoa.
Stressireakton käynnistyessä hengitys tihenee ja pinnallistuu, syke nousee ja raajojen verenkierto voimistuu. Samalla mm. ruoansulatus sekä kasvuun ja palautumiseen liittyvät toiminnot hidastuvat, kun veren virtaus niistä vastaaviin elimiin heikkenee. Myös aivoissa tapahtuu muutoksia. Korkeimmat aivotoiminnot tehostuvat ja aistit herkistyvät. Tämä muutos tuottaa emootion/tunnereaktion, joka voi olla poikkeava tuntemus vatsassa, kuumotusta ja jännittyneisyyttä lihaksistossa tai ”tikkuilua” ja kihelmöintiä iholla. Se voi olla myös säikähdys, jossa kehon lihaksistossa tapahtuu voimakas supistus. Emootio ei itsessään ole mitään mieltä eikä se ole hyvä tai paha. Kun ihminen tulee tietoiseksi emootiosta, siihen yhdistyvät havainnot ympäristöstä sekä muistista löytyvä tieto aiemmista vastaavista tilanteista ja niihin liittyneistä ajatuksista ja tuntemuksista. Näiden yhteisvaikutuksesta syntyy tietoinen tunne, esimerkiksi pelko, suru, suuttumus, kuvotus, ilo ja yllättyneisyys. Ihminen kokee olonsa yleensä stressaantuneeksi silloin, kun tilanteeseen liittyvä emootio, havainnot ja ajatukset saavat kielteisen merkityksen. Myös myönteisiä merkityksiä kantavat tilanteet ja ajatukset voivat aiheuttaa voimakkaan stressireaktion. Tällöin ihminen ei kuitenkaan välttämättä koe oloaan stressaantuneeksi.
Mikä on stressireaktion tarkoitus?
Stressireaktio on täysin normaali ja luonnollinen toiminto. Se on jo miljoonien vuosien ajan ollut eliölajien selviytymisen kannalta välttämätön. Niin myös ihmisen selviytymisen kannalta. Stressireaktio on kuin yhdistetty hälytysjärjestelmä ja valmiusyksikkö. Se saa ihmisen reagoimaan nopeasti mahdolliseen uhkaan sekä valpastumaan ja valmistautumaan tilanteeseen joko pakenemalla tai taistelemalla. Stressireaktiossa kehon toiminta muuttuu siten, että ihminen jaksaa esimerkiksi juosta nopeammin ja kauemmin. Samalla kipuaistimus heikentyy, jolloin kipu ei rajoita liikettä. Myös ajattelu ja päättelykyky tehostuvat ja aisteihin reagointi nopeutuu. Stressireaktion on tarkoitus olla aktiivisena siihen asti kun vaara on ohi, mutta yleensä vain muutamia minuutteja kerrallaan.
Stressireaktion tarkoitus on siis vain ihmisen selviytymisen varmistaminen. Nykymaailmassa emme ole petojen armoilla tai muuten jatkuvasti hengenvaarassa. Siitä huolimatta stressireaktio ei tänäkään päivänä ole joko hyvä tai huono asia. Ei siis ole mikään vika tai sairaus, että erilaisissa tilanteissa eri ihmisillä käynnistyy enemmän tai vähemmän voimakas stressireaktio. On tilanteita, joissa stressistä on aidosti hyötyä, mutta myös tilanteita, joissa siitä on pikemminkin haittaa. Stressireaktion haitallisten vaikutusten välttämisen kannalta tärkeintä kuitenkin on, että ihminen palautuu normaaliin tasapainotilaan pian sen jälkeen, kun stressireaktion aiheuttanut tilanne on ohi.
Voit aloittaa stressinhoidon haluamallasi tavalla
Voit aloittaa stressinhoidon varaamalla ajan ylipainehappiterapiaan tai hierontaan. Ensimmäisen käynnin yhteydessä teemme tarvittavat tutkimukset ja hoitosuunnitelman, jossa tilanteesi mukaan yhdistetään ylipainehappiterapiaa, hierontaa sekä vagushermostimulaatiota. Voit myös itse yhdistellä eri hoitaja haluamallasi tavalla.