Normaalisti tasapainoinen autonominen hermosto ja hormonijärjestelmä kestävät toistuvaa voimakastakin stressiä, eikä siitä aiheudu haittaa sen enempää fyysiselle kuin psyykkisellekään terveydelle. Stressin seuraukset voivat olla vakavia, kun stressi pitkittyy ja kroonistuu. Haittaa voivat aiheuttaa myös toistuvat voimakkaat stressireaktiot, joiden jälkeen ihminen ei palaudu tarpeeksi.
Stressin psyykkiset seuraukset
Kroonisessa stressissä olo tuntuu jännittyneeltä, ahdistuneelta, hermostuneelta ja ärtyneeltä. Stressaantuneisuuden saattaa olla tunnistaa, mutta samalla saattaa kokea myös voimattomuutta, toivottomuutta ja turhautuneisuutta. Stressaantunut voi ajatella, ettei tilanteelle voi mitään tai että on parempi sinnitellä johonkin tavoitteeseen asti ennen kuin voi rentoutua tai puuttua asiaan. Aina ihminen ei edes tunnista olevansa stressaantunut ennen kuin tunnetilat purkautuvat ulos puheessa ja käyttäytymisessä. Pahimmillaan stressaantuneisuutta ei huomaa, vaikka muut ihmiset sanoisivat siitä.Ylikierroksilla käyvä autonominen hermosto ja hormonaalinen toiminta aiheuttavat aivoissa joko suoraan tai välillisesti merkittäviä muutoksia eri aivoalueiden välittäjäaineiden toiminnassa ja hermosolujen välisten yhteyksien muodostumisessa ja aktiivisuudessa. Muutokset johtavat ajattelun, käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn häiriintymiseen. Tyypillisesti tämä johtaa uupumiseen ja ahdistuneisuuteen, mutta pidemmällä aikavälillä myös mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä.Ääritapauksissa ja yksilön perinnöllisestä alttiudesta riippuen tilanne voi johtaa psykoosiin ja laukaista skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
Stressin fysiologiset seuraukset
Stressin seuraukset eivät vaikuta vain aivojen toimintaan. Se vaikuttaa koko kehoon. Myös niiden fyysisten sairauksien lista on pitkä, joiden aiheuttajana krooninen stressi on joko suoraan tai epäsuorasti mukana. Stressin tiedetään olevan mahdollinen osatekijä mm. sydän- ja verisuonitaudeissa, vatsa- ja suolistosairauksissa, infektiotaudeissa, diabeteksessa ja tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Se voi myös pahentaa oireita erityisesti sellaisissa sairauksissa, joissa oireena on kipu.
Stressi vaikuttaa insuliinin toimintaan siten, että se alkaa keskittymään rasvan varastoimiseen. Seurauksena on rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen ja metabolisen oireyhtymän kehittyminen, joka edetessään voi johtaa kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen. Stressi vaikuttaa myös vastustuskykyyn heikentäen valkosolujen toimintaa. Näin infektiot pääsevät tarttumaan helpommin ja leviämään kehossa laajemmalle alueelle. Pitkittyneessä stressissä ruoansulatusjärjestelmän toiminta hidastuu ja häiriintyy. Tällä on negatiivinen vaikutus mm. vatsan happamuuteen, ravintoa pilkkovien entsyymien toimintaan ja ravintoaineiden imeytymiseen. Tästä voi seurata toiminnallisia vatsavaivoja (ärtyneen suolen oireyhtymä) ja muiden suolistosairauksien oireiden paheneminen. Stressillä on vaikutusta myös hiljaisen tulehduksen kehittymiseen ja pitkittymiseen. Kyseessä on tulehduksellinen tila, jossa jotkin tulehdusreaktioon liittyvät toiminnot aktivoituvat eivätkä pääse sammumaan. Hiljaista tulehdusta voi esiintyä missä tahansa elimissä tai kudoksissa ilman ulkoista traumaa tai taudinaiheuttajaa, ja se voi altistaa monille jo edellä mainituille pitkäaikaissairauksille. Keskushermostossa eli aivoissa esiintyvää hiljaista tulehdusta kutsutaan neuroinflammaatioksi. Sen epäillään olevan merkittävä riskitekijä erilaisille aivosairauksille sekä mielialahäiriöille ja muille psyykkisille sairauksille.
Stressistä voi seurata uupumus
Pitkäkestoisen stressin seuraukset voivat johtaa suoraan tai osatekijänä myös uupumukseen. Usein uupumuksen taustalla on monia eri syitä pitkälläkin aikavälillä. Valitettavasti näiden lopulta uupumukseen johtavien tekijöiden taustalla on usein krooninen stressi.
Uupumus on yleensä pidempään jatkuneen kuormituksen ja palautumisen epätasapainon seuraus. Uupuminen johtuu pitkälti samoista tekijöistä kuin krooninen stressi ja aiheuttaa aivoissamme ja kehossamme samanlaisia muutoksia. Pitkäkestoinen altistuminen sisäisille ja ulkoisille stressitekijöille ylläpitää stressireaktiota ja hidastaa palautumista, mikä johtaa elimistön ja aivojen toiminnan ylikuormittumiseen. Seurauksena on fyysistä ja psyykkistä voimattomuuden tunnetta, jatkuvaa väsymystä ja muita psyykkisiä ja fysiologisia oireita.
Krooninen stressi heikentää usein unen laatua ja voi johtaa vakaviinkin univaikeuksiin. Seurauksena on palautumisen heikentyminen ja jatkuva väsymys. Lopulta tilanne johtaa uupumukseen, jossa levon tarve kasvaa merkittävästi eikä mikään määrä unta enää tunnu riittävän. Univaikeudet ovat yleensä uupumuksen merkittävämpiä oireita.
Uupumus saattaa vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin kuten muistiin, keskittymiseen, ajatteluun ja päätöksentekoon. Uupuneena aivojen käyttö onkin yleensä tehotonta ja väsyttävää. Myös tunteiden säätely on vaikeaa uupuneena, mikä lisää herkkyyttä erityisesti negatiivisille asioille ja vaikeuttaa tunnetilojen ilmaisua. Oireet ovat siis samanlaisia kuin kroonisessa stressissä, joten voi olla vaikea erottaa, johtuvatko oireet stressistä, uupumuksesta vai stressin ja muiden syiden aiheuttamasta uupumuksesta.
Stressistä voi seurata työuupumus
Työuupumus ei periaatteessa poikkea muusta uupumuksesta muuten kuin siinä, että sen syy on pääosin työperäinen. Oireet ovat samoja, ja kroonisella stressillä on sama vaikutusmekanismi uupumukseen työperäisissäkin tapauksissa. Stressitekijät vain ovat erotettavissa työhön liittyviksi.
Voit aloittaa stressinhoidon haluamallasi tavalla
Voit aloittaa stressinhoidon varaamalla ajan ylipainehappiterapiaan tai hierontaan. Ensimmäisen käynnin yhteydessä teemme tarvittavat tutkimukset ja hoitosuunnitelman, jossa tilanteesi mukaan yhdistetään ylipainehappiterapiaa, hierontaa sekä vagushermostimulaatiota. Voit myös itse yhdistellä eri hoitaja haluamallasi tavalla.